Muistoissamme
NUPPU
Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
-tuntematon-
15.5.1992 - 21.1.2008
karjankarhukoira-kääpiösnautseri-sekoitus
Nupun Galleria
Nuppu
on kääpiösnautseri-äidin ja karjalankarhukoira-isän rakkaudenhedelmä.
Luonnetta Nuppu on selvästikin perinyt molemmista roduista ja hän onkin
oravia & pupuja metsästävä hurjapää. Korkeuttta Nupulla on n. 42 cm ja
painoa n. 18 kg, nuorempana painoa oli n. 15 kg...
Nuppu
on luonteeltaan hyvin määrätietoinen ja useimmiten myös määrätietoinen.
Nuppu on onneksi lahjottavilla lähes kaikenlaisilla herkuilla. Nuorempia
koiria Nuppu pitää kurissa vahvalla katseellaan joka kertoo kyllä uhrille
kuinka kaukana kannattaa pysyä..
Nupun
ulkomuoto on iän saatossa hieman muuttunut, ennen naama oli musta,
ainoastaan pieni valkoinen viiru kulki nenästä silmien väliin. Nyt alkaa
koko koira olla harmaa.
Nuorempana Nuppua luultiin mm.
basenjiksi, nykyään ei kukaan ole enää rotua tullut ehdottelemaan.
Terveydestä:
Nuppu on saanut elää elämänsä suht terveenä. Koko ikänsä Nuppu on kärsinyt
kummallisesta ripulista, joka iskee tasaisin väliajoin, ihan sama mikä on
ruokavalio. Ripuli on ilmeisesti jonkinlainen suolistutulehdus ja aina se on
mennyt ohi antibiooteilla, onneksi.
Iän myötä Nupulle on tullut vaarattomia
rasvakasvaimia enimmäkseen etuvartaloon, yllä olevasta kuvastakin niitä
erottaa kun osaa tarkkaan katsoa. Yhden kerran noita lipoomia poistettiin
leikkauksella 2 kappaletta, mutta loppujen annetaan olla. Syksyllä -04
Nupulle tuli oikeaan takajalkaan traumaattinen patella luksaatio, eli polvi
lumpsahtelee pois paikaltaan, samalla lääkärireissulla löytyi myös 2
nisäkasvainta. Polven on annettu olla ilman operointia, vaiva alkoi
helpottua kun Nuppu pääsi maalle ja pois liukkaasta kerrostalosta. Polven
takia Nuppu myös nostetaan sänkyyn illalla nukkumaan ja aamulla sitten alas,
hienolla neidillä pitää olla arvoisensa palvelu :) Nisäkasvaimet Nupulta
poistettiin samantien kun ne oli havaittu ja onneksi ne osoittautuivat
hyvänlaatuisiksi.
Tammikuussa -06 Nuppu alkoi yskähdellä
levossa ja keuhkokuvista selvisi että neitiä vaivaa krooninen keuhkoputken
tulehdus. Tulehdusta lääkitään nyt keuhkoputkia laajentavalla lääkkeellä,
saa nyt nähdä miten hoito tehoaa.
Nuoruusvuosina Nupulla oli myös kaneja
kavereina.
Nuppu eli hyvän ja pitkän elämän. Vauhti
alkoi vanhuksella selvästikin hidastua jo alkutalvesta 07. Viimeisen
päätöksen eteen jouduimme tammikuussa -08, kun Nupun jalat eivät tahtoneet
enään toimia tarpeeksi tehokkaasti.
ATRA
Vanha Samu & Atra 1988
Belgianpaimenkoira groenendael narttu, 29.1.1986 - 23.12.1999
eutanasia
Valkohampaan Geronimo x Valkohampaan Hekla
En ole ikiunessa, en ole poissa,
Olen tuhat tuulta puistikoissa,
Olen valon välke aallokossa.
Olen timantti hankien loistossa.
En jättänyt teitä, en ole vaiti,
Olen lintujen laulu taivaalla,
Olen kuiskaus viljapellolla,
Olen henkäys rakkaani poskella.
On elämä meri ja suuret sen aavat,
toisistaan tukea ystävät saavat...
En ole ikiunessa, en ole poissa,
Kuljen mukanasi karikoissa.
- Eino Leino.
Atra
oli elämäni ensimmäinen belgi. Olin viisivuotias kun Atra tuli perheeseemme
koiran paikkaa täyttämään. Luonteeltaan Atra ei ollut mitenkään helpoimmasta
päästä, lisänimi Tappaja kertonee jo jotain.. Atra oli kuitenkin minulle
kärsivällinen leikkikaveri joka jaksoi piirtää kanssani ja korttipeleihinkin se
osallistui. Isälleni Atra oli varmastikin hänen elämänsä koira, muut perhe oli
Atralle kakkossijalla. Atra kuitenkin kaikissa omituisuuksissaan oli hyvin
belgimäinen koira, ilman Atraa ei minulla varmasti nyt belgejä olisi.
CAMU eli CAMERON
Kultainennoutaja uros, 21.7.1990 - 18.9.2004 eutanasia
Guldklimpens Kaerlighetens Lille Du x Micella Sheila
I miss the wagging little tail;
I miss the plaintive, pleading wail;
I miss the wistful, loving glance;
I miss the circling welcome-dance.
-
Henry Willett, “In Memoriam”
Camu
tuli perheeseen 1994 4-vuotiaana kotia etsivänä koirana, omistaja halusi
tästä hienosta koirasta eroon ja veljeni päätyi sen sitten meille kotiin
hakemaan. Kooltaan Camu oli kaikkea muuta kuin tavallinen kultsu, lenkillä
ihmiset usein väistivät tien toiselle puolelle kun tämä iso valkoinen koira
rauhallisesti käveli vastaan. Camulla oli iso sydän joka oli kaikille avoin.
